Ystäväni työskentelee vammaispalveluissa ja on tehnyt siellä monipuolisesti erilaisia tehtäviä. Pyysin häneltä ajatuksia tähän sosiaalipalveluiden kokonaisuuteen ja siitä muodostui näitä ajatelmia. Hyvinvointialueelle siirtyminen ja samaan aikaan valmisteilla oleva vammaispalvelu- ja erityishuoltolain yhdistäminen aikaansaa huolta vammaispalveluiden käyttäjissä ja heidän perheissään. Tämä kuvaa mm sitä, että kehitysvamma-alan asioita hoidetaan muuttuvassa ja epävakaassa ympäristössä. 

Kuntiin on jouduttu ostamaan totutusti erityisosaamista yksityiseltä sektorilta ja kuntayhtymistä sen varmistamiseksi. Erityispalveluiden järjestäminen on aina kallimpaa. Erityispalveluja ovat esimerkiksi kuljetuspalvelu, asunnon muutostyöt tai henkilökohtainen avustaja. Kehitysvammaisten erityispalveluja ovat mm. asumispalvelu, perhehoito, laitoshoito sekä työ- ja päivätoiminta. Tärkeää on muodostaa toimivia kokonaisuuksia ja jakaa erityisosaamista tuleville hyvinvointialueille tasaisesti. Henkilöstön osaamisesta on pidettävä huolta samalla kuin varmistetaan sen riittävyys. 

Hyvinvointialueiden valtuustoihin tarvitaan myös osaamista erityis- ja vammaispalveluiden hyvän päätöksenteon varmistamiseksi. Päätöksenteon tulee olla sellaista, että se takaa ja mahdollistaa vammaisen henkilön itsenäisyyden ja osallisuuden yhteiskunnan ja maakunnan täysivaltaisena jäsenenä. 

Palveluiden tulee olla riittäviä, oikein kohdennettuja  ja oikea-aikaisia. Ennaltaehkäisy säästää tai  siirtää kalliita erityispalveluja. Varhainen tuki ennaltaehkäisyn ohella  säästää myös yksilön että yhteiskunnan voimavaroja. Palvelut tulee suunnitella yksilöllisesti ja niiden tulee vastata todellisia tarpeita koko elämän.

Ammattiliitto JHL:lla on opas kehitysvammaalan ammattilaisille, se on päivitetty 2020.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!
Yleinen vapaapäivä v. 1919.
Muistelemne historiaa, perinteitä kunnioittaen.
Kiitämme heitä, jotka tämän mahdollistivat 🇫🇮

Tietoja minusta osuudessa on tiiviisti asioita, pidempi esittely on siis paikallaan. Välillä on hyvä itsekin pysähtyä miettimään, kuka olen ja mitä olen tehnyt? Hyvä on myös pohtia, mitä ajatuksia tulevaisuuteen?

Lukion jälkeen, suoritin sosiaalialan perustutkinnnon ja valmistuin kodinhoitajaksi 1990. Työskentelin kotihoidossa, lapsiperheissä ja vanhustyössä, sijaistin lomilla esimiehiä. Tyttäreni syntyi 1997, töihin palasin keväällä 1998 päätoimiseksi työsuojeluvaltuutetuksi. Tulin valituksi nuorena naisena laaja-alaiselle toimialueelle Turun Sosiaalikeskukseen. Edustin vanhus- ja vammaispalvelua, sosiaalitoimistoja sekä päihdetyötä. Näin ja koin monipuolisesti näiden alojen työsuojelullisia asioita. Työskentelin kehittämisotteella. Työsuojelun näköalapaikalla meni reippaat 12 vuotta.

2010 minut vaalitettiin ulos työsuojelusta ja palasin kotihoitoon työyhteisövalmentajaksi. Sosiaali- ja terveystoimi oli yhdistynyt, joten uuden työkulttuurin luomisen tueksi sain projektitehtävän. Työ pääsi alkuun, mutta eteen tuli uusi askel. Syksyllä 2011 Turun kaupungille ryhdyttiin luomaan varhaisen tuen mallia, joka pilotoitiin kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa hoidossa ennenkuin se otettiin käyttöön koko kaupungissa.  Työskentelin työkykykoordinaattorina, työhöni liittyi yksilöiden työkykyasioiden lisäksi työyhteisöjen kehittäminen. 

Marraskuussa 2015 siirryin työurallani Turun kaupungin strategiseen HR:n henkilöstösuunnittelijaksi vastuualueena työkyky- ja työhyvinvointiasiat. Tässä tehtävässä paremman johtamisen ja työhyvinviontiasioiden strategisen merkittävyyden ymmärtäminen vahvistui. Koulutin esimiehiä, työyhteisöjä sekä yliopisto-opiskelijoita työkyky- ja työhyvinvointiasioiden merkeissä. Kehittämisasioissa olen toiminut sekä tukijana että prosessien vetäjänä. Tiiviisti voin sanoa, että työsuojelu- ja työhyvinvointiasioiden asiantuntijuutta kertyi yli 20 vuotta. Toisista välittäminen ja huolehtiminen on tullut lapsuuden lahjana, joka jatkuu edelleen. 

Edellä kerrotun lisäksi, olen opiskellut työn ja perhe-elämän sekä harrastusten ohella. Valmistuin yhteisöpedagogiksi Humanistisesta ammattikorkeakoulusta 2006. Tutkinto vahvisti työelämän ja järjestötoiminnan kehittämisvalmiuksia. Jatkuvaa oppimista tapahtui monella tavalla työn ohella ja kuntapolitiikkona. Kuntapolitiikka on opettanut paljon, asioiden valmistelusta päätöksentekoon sekä vaikuttamiseen.  Työnohjaajaksi valmistuin 2016, koulutus avasi monella tavalla ihmisten kokemukselliseen oppimiseen ja systeemeihin liittyviä näkökulmia. Työkokemus on tuonut mukana harkitsevuutta, pohdiskelen eri vaihtoehtoja. 

Elokuussa 2019 aloitin JHL:n Turun toimipisteessä aluetoimitsijana, nykyinen nimike on aluetoiminnan asiantuntija. Työn sisältö on pysynyt samana, edunvalvontaa eri työehtosopimusten tulkintana, työsuhdeneuvontaa ja järjestötoimintaa. Monipuolista, samanlaisia päiviä ei ole. Työssä tarvitaan hyviä ihmissuhde- ja vuorovaikutustaitoja.

Aluevaaleilla valitut päättäjät päättävät kansalaisille merkityksellisistä asioista palveluista, jotka liittyvät sosiaalipuolelle tai terveyteen. Palveluiden järjestäminen, palveluverkot ja talous ovat käsiteltäviä asioita. Laki säätelee myös tehtäviä. Näissä asioissa uskon itselläni olevan kokonaisnäkemystä, jota elämänkokemuksella on karttunut. Käyttäjän näkökulmaa pyrin myös parhaan kykyni mukaan kuljettamaan. Ratkaisukeskeinen kehittämisote kulkee vahvasti mukana. Haluan olla rakentamassa hyvää hyvinvointialuetta, haasteita varmasti riittää, niihin tarvitaan erilaisia avaimia. Tärkeä on tiedostaa, että pitkäjänteisyydellä ja sitkeydellä selvitään. 

Marraskuu on osoittautunut työntäyteiseksi kuukaudeksi ammattiliiton työntekijänä. Työviikot ovat erilaisia, tuttuja työmuotoja on mukana mm. etäpalavereita, s-postilla ja puhelimella tulevia edunvalvonta- ja järjestötyökysymyksiä. Taakse jäävän viikon iso työasia on Arkean lakko. Se laittoi kuviot uusiksi. Arkean työtaistelussa on kysymys työntekijöiden siirrosta halvemman työehtosopimuksen piiriin. Arkealainen jäsenistömme työskentelee mm. ruoka- ja puhtauspalveluissa sekä kiinteistöhuollossa. Tämä henkilöstö teki jo vuonna 2019 paikallisen säästösopimuksen työnantajansa hyväksi. Nämä säästöt eivät tunnu riittävän, yhtiö haluaa vahvistaa asemaansa edelleen hakemalla enemmän säästöjä henkilöstön palkoista, iso kysymys on vuosilomien pituus. 

Ammattiliiton tehtävänä on huolehtia jäsentensä edunvalvonnasta, siitä että työstä saatavalla palkalla kykenee elättämään itsensä ja perheensä sekä siitä, että työelämän laatuasiat huomioidaan.  Kyse on myös erittäin naisvaltaisesta alasta, joka tuottaa hyvinvointiin liittyvät palvelut  lapsille, nuorille, ikäihmisille ja eri työpaikkojen henkilöstölle. Näiden töiden arvo ja arvostus nousee esille juuri työtaistelujen aikaan. Valitettavaa näissä tilanteissa on, että lakko aiheuttaa harmia kolmansille osapuolille. 

Tilanne on haastava, yhtiön tulee liiketoiminnallaan pärjätä kovenevassa maailmassa, jossa katteet eivät ole järin suuria. Kilpailutuksissa painotus on  euroissa ei niinkään laatutekijöissä.  Laatutekijöitä ovat esim. pätevyys, henkilöstön vaihtuvuus, turvallisuus, tavoitettavuus, reagointiaika. Yhtiön hallitus katsoo ja päättää asioista yhtiön edun mukaisesti, joka ei ole aina työntekijöiden edun mukaista. 

Pohdin oman työni kautta, miksi joku voi voittaa samalla Avaintates:lla? Eikö kaikkien työnantajien olisi  hyvä, työvoimapulasta kärsiessään,  kiinnittää huomiota mm.  parempaan palkkaan, työolojen kehittämiseen, palkitsemiseen ja kannustavaan sekä läsnäolevaan johtamiseen. Kilpailla siitä, kuka on paras työnantaja ja kenellä on paras huipputiimi? Työnantajan maineella on merkitystä työntekijöiden saatavuudessa.